Hakutulokset - Rachilde

Rachilde

4. huhtikuuta 1953 | kuolinpaikka = | ammatit = kirjailija, kriitikko | äidinkieli = ranska | kansallisuus = Ranska | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | suuntaus = avantgarde | tuotannon kieli = ranska | debyyttiteokset = ''Monsieur de la Nouveauté'' | pääteokset = | sivusto = | puoliso = Alfred Vallette | lapset = | vanhemmat = | palkinnot = | ehdokkuudet = | uskonto = | huomioita = | allekirjoitus = }} Marguerite Vallette-Eymery, kirjailijanimi Rachilde (11. helmikuuta 1860 – 4. huhtikuuta 1953), oli ranskalainen kirjailija.

Vallette-Eymeryn synnyinpaikka oli lähellä Périgueux'ta Dordognessa Aquitainessa Ranskassa.

Maurice Barres nimitti Rachildea "Mademoiselle Baudelaireksi", Jules Barbey d’Aurevilly hienostuneeksi pornografiksi. Hän on 1800-1900-luvun vaihteen kompleksisimpia kirjallisia hahmoja. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat romaanit ''Monsieur Vénus'' (1884) ja ''La Jongleuse'' (1900, uud. p. 1925) ja teos ''Pourquoi je ne suis pas féministe'' (1928, 'Miksi en ole feministi'), joka ei ole kaunokirjallisuutta, vaan siinä hän muun muassa maineikkaasti lausuu: ”Minä en ole ikinä luottanut naisiin, sillä ikinaisellisuus tuotti minulle pettymyksen heti elämäni alussa äitini muodossa.”

Rachilde oli biseksuaali, ylimielinen ja itsenäinen, ja hänen vierailukortissaan luki: "Rachilde – oppinut mies". Stanfordin yliopiston opettajan Petra Dierkes-Thrunin mukaan hänellä oli vaille huomiota jäänyt rooli Oscar Wilden perinnön muotoutumisessa. Sitä Oscar Wildea, jonka me nykyisin tunnemme, ei olisi ilman Rachildea. Aikana, jolloin Wilde oli tuskin muuta kuin yksi iskurepliikki. Rachilde kirjoitti homoseksuaalista rakkautta puolustavia artikkeleita, arvosteluja Wilden teoksista ja tilasi käännöksiä hänen romaaneistaan ja näytelmistään. Wilden perintö olisi hyvin toisennäköinen ilman Rachildea, jonka avantgarde-salonki oli Pariisin merkittävimpiä lajissaan ja joka toimitti Euroopan vaikutusvaltaisinta kirjallisuuslehteä Mercure de France, sanoo Dierkes-Thrun.

Rachilden nuoruutta leimasivat skandaalit, häntä panettelivat niin moralistit kuin feministitkin, hänen teoksensa jäivät huomiotta tai unohdettiin hänen kuolemansa jälkeisinä vuosina. Hän tasapainoili dekadenssin ja kirjallisen modernismin välimaastossa, ja oli toisaalta kitkerän naisvihamielinen mutta uskoi syvästi omaan naisenarvoonsa. Wikipedian tuottama